YRITTÄJÄN ARJESSA KAIKKI EIVÄT PELAA SAMOILLA SÄÄNNÖILLÄ
30.07.2025
Yrittäjänä olen oppinut kantapään kautta, ettei kaikki yrittäjät toimi kestävästi – eikä kaikilla ole samat pelisäännöt. Luulin pitkään, että ihan oikeasti esimerkiksi Lapissa on työvoimapula etenkin kotimaisista tekijöistä palvelualalle. Niinhän meille kerrotaan. Käytännön kokemus on kuitenkin näyttänyt jotain ihan muuta. Monet totuutena pidetyt väitteet ovatkin olleet... valheita. Ainakin vähintäänkin hyvin yksipuolisia tarinoita.
Meille syötetään ajatusta, että suomalaiset eivät halua työskennellä palvelualoilla. Että ilman ulkomaista työvoimaa nämä alat pysähtyisivät. Kenen tarina tämä oikein on?
Ympärille nousee yrityksiä, jotka pyörivät lähes yksinomaan maahanmuuttajataustaisilla työntekijöillä – ja aina kuulee ne samat selitykset: “Ei suomalaisia saa töihin”, “Ei kukaan halua tehdä näitä hommia”. Ymmärsin, että tämä kaikki onkin ollut näiltä yrittäjiltä vastuun välttelyä ja menoa sieltä, mistä aita on matalin.
Kun itse aloin etsiä ensimmäistä kertaa työntekijöitä vuosia sitten, niin jokin ei täsmännyt. Sain jatkuvasti hakemuksia suomalaisilta työnhakijoilta kattavilla CV:illä varustettuna. Oikeilta ihmisiltä, jotka oikeasti halusivat töihin. Siinä hetkessä ymmärsin mistä on kysymys. Tunsin hämmennystä. Olin uskonut narratiiviin, joka ei pitänytkään paikkaansa.
Pikkuhiljaa minulle valkeni, että kyse oli yrittäjistä, joiden toiminta ei perustunut arvoihin – ei reiluuteen, kestävyyteen eikä vastuuseen. Heidän yrittäjyytensä rakentui pelkästään katteen maksimointiin. Se, mitä se vaatii tai rikkoo, ei merkitse heille mitään. Ei väliä, millaisia jälkiä jää yhteisöön tai alalle, kunhan kate on kohdallaan ja tilinpäätös näyttää hyvältä.
Ei löydy luotettavaa tutkimusta siitä, että suomalaiset yleisesti eivät haluaisi työskennellä palvelualalla. Sen sijaan tutkimukset osoittavat, ettei kyse ole suomalaisten haluttomuudesta, vaan työnantajien ja järjestelmien rakenteellisista tekijöistä.
Useissa työmarkkina- ja työllisyysraporteissa ei ole havaittu suomalaisten palvelualan työnkielteisyyttä sellaisessa mittakaavassa, että se selittäisi mitään "työntekijäpulaa". Palvelualoilla on runsaasti tarjolla olevaa suomalaista työikäistä väestöä
Ymmärrän kyllä yrittäjänä, että liiketoiminnan on oltava kannattavaa – niin sen pitääkin olla. Kate ei ole ongelma. Ongelma on se, jos kaikki muu uhrataan sen alttarille. Arvoilla johtaminen ja kestävät valinnat eivät sulje pois tulosta. Päinvastoin – pitkässä juoksussa ne rakentavat luottamusta, sitoutumista ja jotain sellaista, mitä ei mitata vain euroissa.
Miksi meille kerrotaan, että meillä olisi kotimaisista työntekijöistä pula? Kenen etua nämä tarinat palvelevat?
Onko kyse vallanhalusta, omien etujen varjelemisesta, vai halusta ohjata koko kenttää tiettyyn suuntaan?
Sen tiedän varmaksi, että kyse on valinnasta. Siitä, mihin suuntaan haluamme viedä tätä maata, palvelualaa – ja millaisessa ympäristössä itse haluamme yrittää.
Yrittäjyyden ei tarvitse olla kylmää ja kovaa. Sen ei tarvitse perustua muiden kustannuksella kasvamiseen tai ympäristön kustannuksella rikastumiseen.
Yrittäjyys voi olla reilua. Se voi olla kestävää, vastuullista ja inhimillistä – sellaista, jossa työntekijöitä arvostetaan, ympäristö otetaan huomioon ja tulosta tehdään pitkäjänteisesti, ei hetkellisesti polttaen.
Minä uskon siihen yrittäjyyteen. Ja tiedän, etten ole yksin.
Meille syötetään ajatusta, että suomalaiset eivät halua työskennellä palvelualoilla. Että ilman ulkomaista työvoimaa nämä alat pysähtyisivät. Kenen tarina tämä oikein on?
Ympärille nousee yrityksiä, jotka pyörivät lähes yksinomaan maahanmuuttajataustaisilla työntekijöillä – ja aina kuulee ne samat selitykset: “Ei suomalaisia saa töihin”, “Ei kukaan halua tehdä näitä hommia”. Ymmärsin, että tämä kaikki onkin ollut näiltä yrittäjiltä vastuun välttelyä ja menoa sieltä, mistä aita on matalin.
Kun itse aloin etsiä ensimmäistä kertaa työntekijöitä vuosia sitten, niin jokin ei täsmännyt. Sain jatkuvasti hakemuksia suomalaisilta työnhakijoilta kattavilla CV:illä varustettuna. Oikeilta ihmisiltä, jotka oikeasti halusivat töihin. Siinä hetkessä ymmärsin mistä on kysymys. Tunsin hämmennystä. Olin uskonut narratiiviin, joka ei pitänytkään paikkaansa.
Pikkuhiljaa minulle valkeni, että kyse oli yrittäjistä, joiden toiminta ei perustunut arvoihin – ei reiluuteen, kestävyyteen eikä vastuuseen. Heidän yrittäjyytensä rakentui pelkästään katteen maksimointiin. Se, mitä se vaatii tai rikkoo, ei merkitse heille mitään. Ei väliä, millaisia jälkiä jää yhteisöön tai alalle, kunhan kate on kohdallaan ja tilinpäätös näyttää hyvältä.
Ei löydy luotettavaa tutkimusta siitä, että suomalaiset yleisesti eivät haluaisi työskennellä palvelualalla. Sen sijaan tutkimukset osoittavat, ettei kyse ole suomalaisten haluttomuudesta, vaan työnantajien ja järjestelmien rakenteellisista tekijöistä.
Useissa työmarkkina- ja työllisyysraporteissa ei ole havaittu suomalaisten palvelualan työnkielteisyyttä sellaisessa mittakaavassa, että se selittäisi mitään "työntekijäpulaa". Palvelualoilla on runsaasti tarjolla olevaa suomalaista työikäistä väestöä
Ymmärrän kyllä yrittäjänä, että liiketoiminnan on oltava kannattavaa – niin sen pitääkin olla. Kate ei ole ongelma. Ongelma on se, jos kaikki muu uhrataan sen alttarille. Arvoilla johtaminen ja kestävät valinnat eivät sulje pois tulosta. Päinvastoin – pitkässä juoksussa ne rakentavat luottamusta, sitoutumista ja jotain sellaista, mitä ei mitata vain euroissa.
Miksi meille kerrotaan, että meillä olisi kotimaisista työntekijöistä pula? Kenen etua nämä tarinat palvelevat?
Onko kyse vallanhalusta, omien etujen varjelemisesta, vai halusta ohjata koko kenttää tiettyyn suuntaan?
Sen tiedän varmaksi, että kyse on valinnasta. Siitä, mihin suuntaan haluamme viedä tätä maata, palvelualaa – ja millaisessa ympäristössä itse haluamme yrittää.
Yrittäjyyden ei tarvitse olla kylmää ja kovaa. Sen ei tarvitse perustua muiden kustannuksella kasvamiseen tai ympäristön kustannuksella rikastumiseen.
Yrittäjyys voi olla reilua. Se voi olla kestävää, vastuullista ja inhimillistä – sellaista, jossa työntekijöitä arvostetaan, ympäristö otetaan huomioon ja tulosta tehdään pitkäjänteisesti, ei hetkellisesti polttaen.
Minä uskon siihen yrittäjyyteen. Ja tiedän, etten ole yksin.