Selvennystä kolmeen teemaan

Olen pohtinut viime päivinä syvällisiä saadessani laidasta laitaan palautetta koskien kolmea teemaa, joita haluan nyt osaltani väärinkäsitysten poissulkemiseksi selventää.

1. Kyliin muualta tulevat

2. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt

3. Valtakunnalliset paikallispolitiikkaan kuulumattomat asiat (esim. maahanmuutto)

Valoittaakseni ajatusmaailmaani ajattelen niin, että jokainen ihminen täällä on ainutlaatuinen. Elämme omaa polkuamme, näemme maailman oman sisäisen maailmamme kautta. Tämän voi havainnollistaa esimerkiksi kahden täysin eri sukupolven kommunikaatiossa: Eri ajat, kokemukset ja arvot luovat omat todellisuutensa, jotka eivät välttämättä koskaan täysin kohtaa. Emme koskaan voi täysin astua siihen toisen elämään, kokemuksiin, muistoihin ja tunteisiin. Kieli ja eleet ovat epätäydellisiä välineitä jakamaan sisäistä maailmaamme. Mutta juuri se vajavaisuus voi myös tehdä kohtaamisesta merkityksellistä: yritys ymmärtää toista on jo itsessään kaunista ja arvokasta. Tällöin yksi ainoa totuus, yksi ainoa tahto, ei voi oikeasti heijastaa kaikkien todellisuutta.

Esimerkiksi autoritäärinen diktatuuri perustuu ideaan, että yksi taho tietää, mikä on "oikein" kaikille. Äärivasemmistolaisuudessa on kyse juurikin tästä yksilön tukahduttamisesta. Nykyvasemmistolaisuus myös helposti lipsuu pakottamisen tielle. Näen kuitenkin, että koska jokaisella ihmisellä on oma sisäinen maailmansa, kokemuksensa ja tarpeensa — pakkovalta ei voi koskaan aidosti kunnioittaa sitä. Se tukahduttaa yksilöllisyyden, moninaisuuden ja inhimillisyyden.

Eli voitaisiin sanoa näin:

* Monimuotoisuus on ihmisyyden ydin

* Pakottava valta murskaa juuri sen, mikä tekee ihmisestä ihmisen

* Aito hyvä hallintotapa olisi sellainen, joka kuuntelee, sallii erilaisuutta ja antaa tilaa poluille, joita emme itse ymmärrä

Palataan teemoihin ja selvennätään nyt niitä omia mielipiteitä niitä koskien;

1. Kyliin muualta tulevat

Kittilässä, etenkin kylissä on vahva tietoisuus alueen syntyhistoriasta, kulttuurista, juurista ja perinteistä. Kunnioitan näitä em. asioita syvästi. Haluan myös painottaa, että mikäli minulta kysyttäisiin, en asettaisi kyliä sellaiseen tilaan, jossa kylien yhteisöllisyys, juuret tai perinteinen kulttuuri olisi uhattuna. Päinvastoin - julistan mielelläni kylien synnyn hienoa sanomaa ja olen yrittänyt myös toimissani sen näyttää; niin järjestötoiminnassa, elinkeinoelämässä kuin vapaa-ajallakin. Kylät tulee pitää kylinä ja haja-asutusalueina. Kylien kulttuuriperintöä tulee vaalia.

Näen kuitenkin myös, että jokainen ihminen ansaitsee tulla kohdatuksi yksilönä, eikä torjutuksi taustansa perusteella. Kyliin pitkin Lappia on kautta aikojen tullut puolisoita muualta ja suvut on väkisinkin sekoittuneet.

Jotta ihmisyyden ydin, monimuotoisuuden säilyminen myös kestävänä sosiaalisena rakenteena säilyy, olisi mielestäni hyväksyttävää, että kyliin olisi muuttoliikenne sallittua hallitusti. Rauhalan kylä Kittilässä on tästä oiva esimerkki: siellä asuu ulkomaalaisia ja muualta tulevia sekä autenttisia paikallisia - kaikki kuitenkin yhdessä puhaltaen yhteen hiileen. Rauhalan kylä on aktiivinen elinvoimainen kylä. Tämä on mielestäni kaunista ja pidän ikävänä, jos jollain on vihamielisiä ajatuksia tätä asiaa kohtaan.

Kylissä kirjaimellisesti mätänee taloja, joita joku olisi valmis ilolla ja kunnioituksella kunnostamaan. Levillä on huutava asuntopula ja kylissä seisoo hyvässä asuttavassa kunnossa olevia taloja tyhjillään.

Ei ensisijaisena ratkaisuna tarvitse pitää omistusoikeuden siirtoa. Tai sitä, etteikö asunnon omistaja saisi koskaan enää tulla asuntoonsa tai maillensa. Nykyinen tila on kuitenkin kestämätön - väestö kylissä ikääntyy, talot jätetään mätänemään eikä uusia ihmisiä perinteisistä suvuista kyliin tule. Tämä on turmion tie, joka johtaa haja-asutusalueiden keskittämiseen taajamiin, joka ei mielestäni ole oikea kehityssuunta.

On olemassa myös ratkaisuja, joilla perinteiset alueen arvot säilyvät ja kaikki voittavat, eikä tarvetta "he vastaan me" asettelulle ole. On olemassa ratkaisuja, joilla ei "kajota toisen yksityisomaisuuteen". Sekä ratkaisuja, joiden ei tarvitse olla pysyviä. Enhän tietenkään halua, että kylissä on tuleva Levi 2.0. Ei missään nimessä. Ratkaisut vaatii ajattelemista laatikon ulkopuolelta.

2. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt

Jokaisella on oikeus omaan seksuaaliseen ja sukupuoliseen identiteettiinsä ilman syrjintää. Samalla ketään ei tule pakottaa omaksumaan identiteettiä, joka ei ole hänelle. Kuten aiemmin mainitsin, jokainen ihminen täällä on ainutlaatuinen ja elämme omaa polkuamme.

Esimerkiksi perinteiseen liputuskulttuuriimme kuuluu kansallisen yhtenäisyyden ja yhteisten arvojen kunnioittaminen, kuten tänään veteraanien kansallispäivänä. Lipun nostamisen salkoon ja sen tarkoitus ei ole koskaan ollut korostaa yksilön seksuaalista suuntautumista tai muita henkilökohtaisia identiteetin piirteitä. Liputuksen tarkoitus on yhdistää kansa yhteisten symbolien ja juhlien kautta. Tämän perinteen mukaisesti pidän tärkeänä, että liputus säilyy kaikkia yhdistävänä, arvokkaana eleenä ilman yksittäisten ryhmien korostamista. En pidä hyväksyttävänä, että kenenkään toisen identiteettiä nostetaan toisen yläpuolelle tai seksuaalisuuteen liittyviä asioita liputetaan virallisesti edustuksellisessa demokraattisessa valtiossa.

Esimerkiksi European Social Survey -tutkimuksen mukaan suomalaisten suhtautuminen homoseksuaaleihin on muuttunut johdonmukaisesti myönteisemmäksi 2000-luvulla. Vuonna 2002 n. 62 % suomalaisista oli sitä mieltä, että homo- ja lesboparien pitäisi saada elää elämäänsä haluamallaan tavalla. Vuoteen 2016 mennessä tämä osuus nousi n. 81 prosenttiin. Olisiko aika myöntää, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat hienosti päässeet tavoitteeseensa jo? Hienoa työtä!

On tärkeää tunnustaa saavutettu oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. Nyt ollaan kuitenkin siirtymässä vaiheeseen, jossa vähemmistön asemaa ei vain puolusteta, vaan nostetaan esiin ikään kuin se olisi ihanne tai tavoite. Tämä on vaarallinen tie. Jokaisella on oikeus elää omana itsenään ilman syrjintää - mutta ihmisen arvo ei riipu siitä, kuuluuko hän vähemmistöön vai ei. Ei ole oikein luoda painetta, jossa kuuluakseen joukkoon pitäisi korostaa vähemmistöidentiteettiä tai jopa muuttaa sitä.

3. Valtakunnalliset paikallispolitiikkaan kuulumattomat asiat (esim. maahanmuutto)

Vaikka Kittilä on rauhallinen ja maahanmuuttoon liittyvät ongelmat eivät täällä korostu, niin itse olen kotoisin suuresta kaupungista, jossa nämä ilmiöt ovat näkyviä. Olen kasvanut monikulttuurisessa kaupunkiympäristössä ja siksi käsitykseni ja arvoni eivät perustu pelkästään paikalliseen tilanteeseen, vaan laajempaan kokemukseen ja havaintoihin.

Tuon esiin omia poliittisia havaintojani myös valtakunnan tasolla, sillä nämä näkemykset heijastaa samalla henkilökohtaisia arvoja ja laajempaa yhteiskunnallista kiinnostusta. Paikallisessa päätöksenteossa toimiessa tietenkin tulee pitää kiinni siitä, että erottaa henkilökohtaiset valtakunnalliset pohdinnat eikä näitä ei tule sekoittaa keskenään.

Valtakunnallisilla pohdinnoilla on kuitenkin se arvopohja, johon nojautua ja näiden ilmiöiden seuraaminen on osa ennakointia - niitä ei kuitenkaan tule sotkea paikalliseen päätöksentekoon ilman tarvetta.

Tässäpä nämä pohdinnat ja selvennykset tältä erää. Tiedän kokemuksesta, että minua blokataan somessa näiden tekstien seurauksena. En voi kuitenkaan olla muuta, kuin oma itseni. Luottaa siihen, että poliittinen sananvapaus sekä yksilönvapaus olla sitä mitä on Suomessa vielä toteutuvat. Samaa toivon kaikille, taustastansa riippumatta.